maanantai 3. lokakuuta 2011

Purkamisen riemua ja vähän harmaita hiuksia

Kun vauhtiin pääsee, on purkaminen hauskaa puuhaa. Valmista paljasta pintaa syntyy nopealla tahdilla, pinkopahvi irtoaa huomattavasti kivuttomammin seinästä kuin tapetti.

Viikonloppu alkoi pienellä tilannekartoituksella. Viikon aikana takka oli saanut apuvoiman ansiosta kyytiä, tiilet olivat kasassa olohuoneen lattialla. Niiden pois kantaminen oli lämmintä puuhaa, mutta tekniikan ja tyylin löydyttyä varsin nopeaa.

Nyt takasta on jäljellä vain kuvat ja tyhjä alue.


Kuvan ottohetkellä on katostakin jo vanhat haltex-levyt otettu pois ja siivottu, mutta palataanpa siihen hetkeen, kun  ne vielä olivat katossa. Sunnuntaina aamupäivällä huone näytti tältä (lauantaina ei ehditty kuin tiilet kantamaan ja laastit lakaisemaan):


Osa pinkopahveista oli vielä seinällä odottamassa pois ottajaansa. Haltex-levyt oli naulattu vain nurkista kiinni, eikä liimaa oltu käytetty, mikä nopeutti huomattavasti niiden irroitusta. Vain reunalevyissä oli useampia nauloja. Muovimaton alle kurkkaaminen oli positiivinen yllätys. Alta paljastui lattia, mikä vaikuttaa käyttökelpoiselta, hiomisen ja lakkauksen jälkeen toki. Kunhan vain alle pääsisi jotenkin kurkkaamaan, että saisi eristykset tarkistettua.


Tuleva ruokailuhuone oli sunnuntaina vielä lähes alkuperäisessä kuosissa, kaapin ovet olivat poistuneet vain. Sunnuntai-iltana, tilanne olikin jo hieman toinen.
Ennen
Jälkeen

 Ruokailuhuoneesta paljastui myös ikävä yllätys, mikä oli tosin odottettavissakin, että pari tälläista tulisi:


Pätkä, mikä on syöty, ei ole pitkä, mutta pitää konsultoida alan asiantuntijoita, mitä tuon kanssa voisi tehdä. Oletettavasti koko hirttä ei tarvitse vaihtaa.

Viikonlopun saldona oli varsin mukavasti edennyt purkuprojekti, alakerran huoneet on kohta purettu, näin ainakin uskon. Vielä kuvat olohuoneesta ja siirtolavasta, yhden huoneen purkamisen jälkeen, toki, vähän muutakin roinaa lavalle on viskottu.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti